Suuri unelmani, alkukoulutettu avustajakoira nimeltä Toivo, on nyt kuukausi sitten muuttanut kokonaan luokseni asumaan. Yksi seikka avustajakoiran kohtelussa oli todella suuri yllätys minulle ja kaikille läheisilleni. Toivo-nimi on opetettu todella vahvaksi luoksetulo-käskyksi, joten ainakin koiran kuullen puhumme hänestä Topina.  

Toivo on siis alkukoulutettu avustaja koira, joka on pennusta asti asunut ja harjoitellut avustajakoiran työssä tarvittavia taitoja Mouhijärvellä koirankouluttaja Maria Aaltosen kanssa. Alkukoulutetun avustajakoiran saaminen oli minun kohdallani yllättävän nopea prosessi, kun taas valmiiksi koulutettua avustajakoiraa voi kuulemani mukaan joutua odottamaan jopa seitsemän vuotta. Laitoin alkukoulutetusta avustajakoirasta hakemuksen vuosi sitten syksyllä ja jo viime uutena vuotena sain tietää, että minut on laittamani hakemuksen ja Maria Aaltosen haastattelun perusteella valittu saamaan alkukoulutettu avustajakoira itselleni.  

Minulla on todella mahtava tilanne koiran pitämisen suhteen, kun minusta puolen kilometrin päässä asuva miesystäväni Pete on ottanut koirasta hoitovastuun kaksi vuorokautta viikoittain. Tämä järjestely oli Toivoa pennusta asti kouluttaneen Maria Aaltosen idea ja järjestely on käytännössä toiminut todella hyvin. 

Toivo myös hyötyy tuosta lepopäiväjärjestelystä, koska täällä kotona ollessaan Toivo on töissä aina, kun minä olen paikalla. Peten luona lepopäivillä ollessaan koira on taas enemmän vapaalla, eikä Toivo Peten luona ollessaan pidä avustajakoiraliivejä ollenkaan tai tee siellä mitään hänelle opetettuja avustustehtäviä. Todella tiukat rajoitukset Toivon huomioimisesta ovat voimassa myös Toivon ollessa Petellä lepäämässä. Pete ja Peten 15-vuotias poika Niklas saavat tervehtiä koiraa, mutta ainoastaan minä saan hellitellä ja paijata Toivoa, jotta Toivo huomaa kaiken hyvän tulevan minulta ja sen ansiosta minun ja Toivon välinen suhde lujittuu. 

Kotona ollessaan Toivo avustaa minua monessa asiassa. Toivo nostaa pyynnöstä kaikki maahan pudonneet tavarat ja monesti ilman pyyntöäkin tuo lattialta jotain, minkä en edes itse huomannut pudonneen. Ulos lähtiessämme Toivo riisuu pyynnöstäni yleensä ensin minulta villasukat jalasta, jos haluan vaihtaa kenkiin ohuemmat sukat, ja antaa minulle kengät lattialta pyytäessäni käteeni. Rappukäytävässä Toivo laittaa kuonokosketuksella valot päälle ja saa namipalan valojen syttyessä. 

Ulkolenkeillä Toivo kulkee sähkömoponi oikealla puolella, koska sähkömopossani kaasukahva on vasemmalla puolella ja tarvitsen Toivon puoleisen käden vapaaksi koiralle namipalojen antamista varten. Petellä ollessaan Toivo seuraa Peteä tai Peten sähkömopoa vasemmalla puolella, joten lepopäiväjärjestelyn kautta huolletaan ennakoivasti myös Toivon kroppaa, ettei seuraaminen tapahdu jatkuvasti vain koiran jommalle kummalle puolelle. Toivoa on pennusta asti opetettu seuraamaan vasemmalla puolella, mutta omaksui todella nopeasti minun seuraamisen oikealla. Kävellen liikkuessani minulla on keppi vasemmassa kädessä, jonka vuoksi Toivo seuraa minua oikealla myös silloin, kun liikun kävellen.  

Poikkeus tuohon oikealla seuraamiseen minun ja Toivon kohdalla tulee, kun Toivo saa kävelyn tukemiseen tarkoitetut valjaat, joissa on pystykahva selän päällä. Kävelyntukemisvaljaat päällään Toivo korvaa minulle kävelyn tukemiseen tarvitsemani herrasmieskepin. 

Myöskin ulkona Toivon kanssa liikkuessa on rajoitettu todella tarkkaan, ettei Toivoa saa käskeä, koskea tai huomioida kukaan muu kuin minä tai Pete. Poikkeuksena tietenkin Toivoa saavat käskeä ja huomioida Toivon pennusta asti kouluttanut Maria ja paikallinen Avustajakoira ry:n koirankouluttaja Helena Hanni.   

Minusta on äärettömän upeaa, että paikallinen avustajakoirayhdistyksen koirankouluttaja Helena on auttanut minua viemällä Toivon tarvittaessa eläinlääkäriin ja leikannut Toivolta kynnet ja puhdistanut korvat. Helena on myös auttanut minua Toivon kouluttamisessa, ja ollaan treenattu yhdessä mm. koirien ohittamista ja Toivon kassakäyttäytymistä kaupassa. Toivolle on koulutettu nämä jutut jo, mutta nyt opetetaan Toivoa tekemään samat asiat minun kanssani ja minun tarvitsemallani tavalla. Helenalla on myös oman kokemuksensa kautta ymmärrystä avustajakoiran kouluttamisessa. Helena kouluttaa tällä hetkellä itselleen jo toista avustajakoiraa, joten hänellä on samalla avustajakoiran käyttäjänä näkemystä siitäkin millaisia käytännön ongelmia avustajakoiralla ja koirankäyttäjällä voi tulla eteen yhteisessä arjessa ja koulutusvaiheessa. 

Mahdollisuus pyytää Helenalta apua Toivon kanssa helpottaa suuresti omia paineitani onnistumisesta mm. tulevassa käyttöönottotestissä, sekä Helenan myötä saan todella turvatun tunteen, ettei minun tarvitse selvitä ongelmatilanteista Toivon kanssa yksin. Käyttöönottotesti määrittelee saako Toivo Invalidiliiton viralliset avustajakoiraliivit ja virallisen avustajakoiran statuksen, jonka myötä koira saa liikkua käyttäjänsä kanssa paikoissa, missä käyttäjä koiraa tarvitsee,  kuten ruokakaupoissa tai sairaalassa.  

Tietysti minua tukee Toivon kanssa pärjäämisessä myös fysioterapeuttini, joka näkee ammattitaitonsa puolesta, millaiset työskentelyasennot koiran kanssa ehkäisisivät tehokkaimmin minun kehoni ylimääräistä kuormittumista. Muutettiin esimerkiksi Toivolle valjaiden pukeminen ja riisuminen fysioterapeutin kehotuksesta, niin että teen valjaisiin liittyvät toimet istualtaan, kun aiemmin yritin seisaaltaan pukea ja riisua Toivoa. Minun seistessäni ja kävellessäni kehoni painojakauma on 2/3 kehon painosta vasemmalla puolella, ja Toivoa seisten pukiessa jouduin tasapainottelemaan kehoni asentoa, jolloin koira taas automaattisesti väisti minusta kauemmaksi.  

Fysioterapeutti seuraa myös arjessa jaksamistani, kun tapaamme säännöllisesti kaksi kertaa viikossa, ja puuttuu heti asiaan, kun huomaa minussa ylikuormittumisen oireita. Henkilökohtaiset avustajani auttavat minua kodin kunnossapidossa, kun Toivon myötä siivouksen tarve on lisääntynyt. Olen myös luvannut ulkoistaa kaupassa käynnin avustajille, että kauppareissuihinkin tuhlaantuneetkin voimavarat jäisivät tulevaisuudessa minun käyttööni.  

Psykoterapeutti, neuropsykologi sekä fysioterapeutti ovat tukeneet ja tulevat tulevaisuudessakin tukemaan minua siinä, että en ahnehdi arkeani liian täyteen ja pystyn sen myötä myös nauttimaan tekemistäni asioista. Minun ja kaikkien terapeuttieni välisessä yhteistyöpalaverissa suostuin luopumaan ylimääräisistä ja liian pitkistä terapiakerroistani, joiden olemassaolon varassa on mielestäni pitkään ollut lupaus sairauteni pysymisestä kurissa. Kaikki terapeutit auttavat minua myös omien vääristyneiden ajatus- ja toimintamallien helpottamisessa ja korjaamisessa. 

Oli yllättävää huomata, kuinka herkästi vanhat toimimattomat käyttäytymismallit yrittävät ohjata käyttäytymistäni. Pari viikkoa sitten oli todella lähellä, etten lähtenyt tosissani suorittamaan Toivon kouluttamista. Lähdin myös yrittämään miellyttää Toivoa, jolloin samalla tein itselleni todella isoa karhunpalvelusta. Ajattelin siis, että minun täytyy huolehtia paremmin koiran viihtymisestä ja tekemällä tein Toivolle lisää avustustöitä eli pudottelin tahallani tavaroita lattialle. Virheellisesti ajattelin myös, että Toivon täytyy saada jokaisella ulkolenkillä nuuskia vapaana. Yritin myös keksiä Toivolle lisää avustustehtäviä opetettavaksi, kun ajattelin Toivon kyllästyvän tekemään vain samoja tehtäviä päivästä toiseen. Onneksi miesystäväni näki tilanteen ulkopuolelta ja yhdessä pystyttiin miettimään Toivon ja minun kannalta parempia tapoja toimia. 

Olen melko varma, että ilman tuota miesystäväni antamaa viikoittaista koiranhoitoapua en olisi nykyisen toimintakykyni puitteissa jaksanut koiran kanssa arkea 24/7. Olen siis aivan äärettömän kiitollinen miesystävälleni Petelle kaikesta hänen antamastaan tuesta, jonka avulla unelmani omasta avustajakoirasta mahdollistuu. En kuitenkaan olisi ikinä osannut etukäteen kuvitella, kuinka paljon voimavaroja avustajakoiran kouluttaminen ja sopeuttaminen minun elämääni lopulta tuo ja vie.