Takaisin arkeen

Nyt on kulunut kaksi viikkoa siitä, kun olen tullut Bulgarian reissusta kotiin ja palautuminen reissusta on edelleen kesken. Huomaan, palautumisen olevan kesken, koska tuo arjen aikatauluttaminen eli terapioiden (neuropsykologi, fysioterapia, allasterapia, lantionpohjafysioterapia ja psykoterapia), terapioista palautumisen ja avustajan työvuorojen yhteen sovittaminen, tuntuu nyt todella raskaalta. Onneksi sain reissulla lomaa edes tuosta arjen aikataulutuksesta.

 Huomasin nyt omassa kotiympäristössä, kuinka paljon tuo kielen kääntäminen ja puhuminen suomesta englanniksi vie minulta hirveästi voimia täällä kotiympäristössäkin. Fysioterapeutillani on ollut englanninkielinen harjoittelija paluustani asti osallistumassa fysioterapiaani – voimat menee vuorovaikutukseen ja tekeminen kärsii.

Eilen tulin aamulla taksilla fysioterapiasta jo todella väsyneenä ja huomasin siinä matkalla, että Lapin keskussairaalasta oli tullut viesti. Viestissä ilmoitettiin tiistaisen neurologin ajan siirtyvän torstaille, joka tarkoitti minulle, että täytyi siirtää avustajan työvuoro. Avustajan tarvitsen mukaan lääkäriin siis itselle ”lisämuistiksi” ja kuskiksi, kun en voi luottaa ehtiväni taksilla ajoissa siihen muuttuneen lääkäriajan yhteyteen. 

Onneksi oli se torstai tyhjä omassa ja avustajan aikataulussa, ettei tarvinnut kummankaan perua mitään. Iltapäivällä, kun olin hetken levähtänyt, korvasin itselleni tuon ajan siirtymisestä aiheutuneen vaivan ja käytiin ystävän kanssa ulkoilemassa. Minä ajoin sähkömopollani ja ystävä ajoi pyörätuoliin kiinnitettävällä käsipyörällä, kauniissa aurinkoisessa säässä ja kelloon yhtään tuijottamatta.

Katso videolta lisää arjesta MS-taudin kanssa: