Hanna
Hanna

Korona-ajan kommervenkit

rovaniemi

Tämä kevät on ollut minulle koronaviruksen aiheuttamista rajoituksista huolimatta, itsellenikin yllätyksenä, todella helpottavaa aikaa.

Täällä Rovaniemellä koronatartuntauhka näkyi minulle konkreettisesti ensimmäisen kerran maaliskuun 16. päivä Kelan linjattua, että läsnäkuntoutukset, kuten fysioterapia, joissa terapeutti ja asiakas kohtaavat kasvokkain ovat peruutettu ja suositeltiin korvattavaksi mahdollisuuksien mukaan videovälitteisillä etäterapioilla 31.5.2020 asti. Käytännössä tämä kohdallani tarkoitti, että sen kuluvan viikon keskiviikon fysioterapia-aika muutettiin perjantaille etäterapiaksi, jolloin minulla olisi oikeasti ollut fysioterapeutin kanssa allasterapia uimahallissa.

Myönnän, että fysioterapian läsnäkuntoutusten peruuntumisen uhka noin pitkäksi ajaksi nosti minussa fysiikan huononemisen pelon, ja sen kautta jonkinasteisen paniikkireaktion. En uskonut hetkeäkään videovälitteisen etäfysioterapian vaikuttavuuteen omalla kohdallani ja sanoinkin sen jo ensimmäisessä etäterapiassa fysioterapeutilleni. Koin itse hyötyväni enemmän jättämällä terapiat mieluummin kokonaan tauolle kuin toteuttamalla terapioita etänä. Ajattelen ja koen, että etäterapiat ensinnäkin vaativat yleensä aina tietotekniikan kanssa säätämistä, joka aiheuttaa minulle todella vahvaa ajattelutoimintojen uupumusta eli kognitiivista uupumista. Käytännössä olisin siis jo ihan poikki ennen kuin terapia olisi edes alkanut, joten näen että etäterapiasta olisi minulle enemmän hallaa kuin hyötyä. Olen nimittäin vaihtanut fysioterapian palveluntuottajan vuodenvaihteessa, ja meillä on nykyisen fysioterapeuttini kanssa juuri nykytilanteen päivitys ja syntyneiden virheasentojen korjaaminen päässyt hyvin käyntiin. 

Olen ollut aiemminkin nykyisen fysioterapeuttini asiakkaana vuosina 2015 ja 2016, joten terapian aloittaminen ei tällä kertaa onneksi vaatinut täysin uuteen ihmiseen tutustumista. Tarvitsen kuitenkin juuri nyt fysioterapeutin aivan konkreettisesti viereeni ohjaamaan oikeita asentoja sekä avuksi venyttämään ja mobilisoimaan virheasennoista kipeytynyttä selkääni. Onnekseni Kelan linjaus fysioterapioiden toteuttamisesta muuttui jo perjantaina 20.3. ja uuden linjauksen mukaan terapiat voitiin toteuttaa kasvokkain, jos asiakas ja terapeutti siihen kumpikin suostuvat – onnekseni nykyinen terapeuttini suostuu. Pystyimme siis jo seuraavalla viikolla aloittamaan fysioterapian lähes normaalilla tavalla, mutta fysioterapeutti suojautui hanskoilla ja laitteiden desinfioinnilla ja nykyisin fysioterapeutilla on myös hengityssuoja. Asiakkaana suojaudun vähintään hyvällä käsi - ja yskimishygienialla ja usein pidän myös kumihanskat käsissä terapian ajan.

Huojennuin todella paljon tuosta mahdollisuudesta jatkaa terapioita ja sitä myötä pitää edes osasta normaaleista arkirutiineistani kiinni, kun fysioterapiat toimivat edelleen 60 minuuttia kaksi kertaa viikossa. Yllätyin kovasti itsekin, etteivät muiden asioiden peruuntumiset ja siirtymiset tuntuneetkaan vaikeilta kestää enää fysioterapian peruuntumiseen liittyvän säikähdyksen jälkeen. Päinvastoin olin salaa helpottunut, kun minulla oli nyt itseni ulkopuolelta tuleva syy sallia pysähtyminen ja lepääminen.