Elokuvantekoa, avustajakoiraa ja kuntoutusta, koronasta huolimatta

Olen keväällä saanut päätökseen avantoelokuvan kuvaukset. Kuvauksissa ja haastattelun nauhoituksissa tuli koko ajan kaikkea uutta ja mielenkiintoista, ja minulla oli todella kova halu ja tarve järjestää aikatauluni niin, että kuvaus ja haastattelupäiville ei ollut mitään muuta sovittuna, jolloin pystyin keskittämään kaikki voimavarani elokuvatähteyteen. Sen viikon aikana pääsin tutustumaan elokuvan tekemiseen todella läheltä ja huomaamaan kuinka paljon valmistautumista kuvaaminen vaatii.

Kuva: Elokuvan kuvaaja, ohjaaja ja käsikirjoittaja Anna Kekkonen

Kuva: Sami Paasi

Kuva: Sami Paasi

Alunperin oli myös tarkoitus, että minulle myönnetty osittain itsekoulutukseen tuleva avustajakoira olisi tullut ensimmäiseen tutustumis- ja treeniviikonloppuun kotiini pääsiäisenä. Koirankouluttaja ilmoitti minulle kaikki kyseisen koulutus- ja tutustumisviikonlopun aikataulut jo torstaina 2. huhtikuuta, ja ehdinkin jo innostua niin kovasti tuon avustajakoiraunelman toteutumisen lähestymisestä, että kävin kyseisenä viikonloppuna ostamassa Toivo-koiralle ensimmäisen purulelun. Pettymys olikin suuri, kun kouluttaja ilmoitti maanantaina 6. huhtikuuta, että avustajakoirayhdistyksen hallitus on päättänyt, ettei uusia koiria saakaan lähteä koronatilanteen vuoksi työstämään.  

Käytännössä se tarkoitti, että pääsiäiseksi suunniteltu koulutus- ja tutustumisviikonloppu siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Tuntui pettymyksen keskellä kivalta, että kouluttaja lähetti minulle videoita, joissa Toivo-koira tekee sille opetettuja tehtäviä. Olin varmasti jo alitajuisesti varautunut tähän peruuntumisen mahdollisuuteen, koska sekään ei romahduttanut arkeani enempää kuin peruutusviestin lukemisen ajan. Kouluttaja kysyi myös, että olisiko mitään minun arkeani hyödyttävää taitoa, jonka hän voisi opettaa Toivolle. Keksinkin, että kyynärsauvan tai kävelykepin nostaminen olisi minua helpottava taito koiran osata. Tämän myötä tuntuikin, ettei kouluttajan luona pidempään vietetty aika koronatilanteen vuoksi mene koiran kannalta missään mielessä ns. hukkaan.

Itse asiassa sain koirankouluttajalta pari päivää sitten viestin, että kokeillaan toteuttaa tuo koulutus- ja tutustumisviikonloppu helatorstaista eteenpäin. Nyt osaan olla jo pitämättä asiaa varmana ja yritän kovasti olla innostumatta liikaa.

Jännitän koronarajoitusten löysäämisen vaikutuksia.  Kuitenkin enemmän kuin koronaan sairastumista pelkään koronaviruksen vaikutuksia MS-sairauteni oireisiin. Minulla on neljä vuotta sitten sairastamastani influenssasta edelleen päivittäin jatkuvat nivel- ja hermokivut kämmenselissä ja jalkapöydissä.

Tällä viikolla olenkin saanut todella paljon aikaiseksi. Tänään kävin tekemässä neurologian poliklinikan kuntoutusohjaajan avustuksella uuden kuntoutushakemuksen moniammatillisesta yksilökuntoutuksesta, koska sain siitä vuodenvaihteessa hylätty-päätöksen Kelalta. Olemme yhdessä fysioterapeuttini kanssa miettineet perustelut siihen, mitä tuolla laitosjaksolla saavutettaisiin sellaista, mitä kaksi kertaa viikossa toistuvilla fysioterapian avoterapioilla ei ole mahdollista saavuttaa yksinään.  

Lisäksi fysioterapiassa nousi tarve saada toimintaterapeutin arvio toimintaterapian tarpeesta, joka olisi myös mielestäni järkevää toteuttaa laitosjaksolla. Neurologi teki lisäyksen laitoskuntoutuksen tarpeesta ja kuntoutusohjaaja toimitti fysioterapeutin ja lääkärinlausunnot Kelalle. Kela pyysi kuitenkin tekemään asiasta vielä uuden kuntoutushakemuksen, ja sen me saimme tänään kuntoutusohjaajan kanssa tehtyä ja hän postitti hakemuksen saman tien Kelaan.

Tuolta kuntoutusohjaajan tapaamisesta taksilla kotiinpäin tullessani sain soiton kaupungin vammaispalvelusta. He kyselivät perusteluja fysioterapeutin suosittelemien tukikahvojen asennukselle. Eipä ollut fysioterapeuttikaan ymmärtänyt, että pitää vielä erikseen perustella mihin tarkoitukseen tukikahvoja asennetaan. Hieman ärsytti perustella virkailijalle omasta mielestäni itsestään selvää asiaa, että tukikahvat ovat liikkumisen tueksi suositeltuja. Tämä asia on ollut vammaispalvelussa vireillä helmikuun puolessavälissä pidetystä palvelusuunnitelmapalaverista asti vain sen vuoksi, että vammaispalvelussa on asiaa hoitava virkailija vaihtunut tässä välissä. Minulle luvattiin päätökset asiasta tällä viikolla, eli kun on 12 viikkoa aikaa palvelusuunnitelmapalaverista. Enkä saisi niitä vielä nytkään, jos en olisi itse soitellut päätösten perään.

Hommaa siis minun arjessa riittää, vaikka suurin osa asioista on koronan vuoksi tauolla. Nyt onneksi kaikki minun keskeneräiset asiat ovat siis monelta osin odottelua vaille valmiita.